Jos seuraat NBA:ta vuonna 2026, törmäät jatkuvasti kolmeen käsitteeseen: pace, offensive rating (ORtg) ja defensive rating (DRtg). Ne kuulostavat teknisiltä, mutta kyse on yksinkertaisesta periaatteesta: joukkueita verrataan pallonhallintojen, ei pelkkien pisteiden, perusteella. Tässä oppaassa käydään selkeästi läpi, mitä kukin mittari tarkoittaa, miten ne lasketaan käytännössä ja miten niitä tulisi tulkita ilman ylireagointia pieneen otantaan tai kontekstin puutteeseen.
Pace on arvio siitä, kuinka monta pallonhallintaa joukkue pelaa 48 minuutin aikana. Se kuvaa pelin tempoa pallonhallintojen määrän kautta, ei juoksunopeutta tai pelin visuaalista vauhtia. Pallonhallinta päättyy, kun joukkue menettää pallon, heitto päättyy puolustavan joukkueen levypalloon tai vapaaheittotilanne palauttaa pallon vastustajalle. Koska molemmat joukkueet jakavat saman pelin, pace kertoo ensisijaisesti ottelun ympäristöstä: kuinka monta mahdollisuutta pisteiden tekemiseen oli tarjolla.
Tästä syystä pelkät pistemäärät voivat johtaa harhaan. Joukkue voi tehdä 125 pistettä siksi, että peli eteni nopeasti ja pallonhallintoja oli paljon, vaikka tehokkuus olisi ollut keskitasoa. Toinen joukkue voi tehdä 110 pistettä hitaassa pelissä mutta olla erittäin tehokas jokaista pallonhallintaa kohden. Pace auttaa erottamaan määrän laadusta.
Pallonhallintojen määrä arvioidaan yleensä kaavalla, joka perustuu ottelun tilastoihin: heittoyritykset, pallonmenetykset, vapaaheitot ja hyökkäyslevypallot. Eri lähteissä kertoimet voivat vaihdella hieman, mutta tarkoitus on sama: arvioida realistisesti, kuinka monta todellista hyökkäysmahdollisuutta joukkueella oli. Vuonna 2026 ajantasaiset keskiarvot löytyvät NBA:n virallisista tilastoista, ja ne vaihtelevat kausittain, joten konteksti on aina tärkeä.
Aloita selittämällä pelin luonne. Korkea pace tarkoittaa usein enemmän siirtymätilanteita, nopeampia ratkaisuja ja suurempaa tapahtumamäärää. Se ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita tehokkaampaa hyökkäystä. Osa joukkueista pelaa nopeasti siksi, että ne ovat vahvoja avoimessa kentässä. Toiset taas menettävät palloa paljon, mikä kasvattaa tempoa mutta lisää myös vaihtelua.
Kun vertailet joukkueita, tarkista aina pace ennen kuin arvioit pistekeskiarvoja. Jos toinen joukkue tekee enemmän pisteitä mutta pelaa huomattavasti nopeammin, ero voi johtua pallonhallintojen määrästä eikä paremmasta tehokkuudesta. Erityisesti runkosarjassa, jossa ottelutahti on tiivis, tempo vaihtelee rasituksen mukaan.
Pace auttaa myös ennakoimaan otteluita. Jos toinen joukkue pyrkii hidastamaan peliä ja toinen nopeuttamaan, kysymys kuuluu: kumpi saa sanella tempon? Tämä liittyy usein levypallopelaamiseen, pallonmenetyksiin ja siirtymäpuolustukseen. Tempo on usein taktinen ase, ei pelkkä sivutuote.
Offensive rating mittaa, kuinka monta pistettä joukkue tekee 100 pallonhallintaa kohden. Luku 100 tekee tilastosta helpommin luettavan ja vertailtavan. ORtg 115 tarkoittaa, että joukkue tekee keskimäärin 115 pistettä 100 pallonhallinnasta riippumatta siitä, kuinka nopeasti se pelaa. Tämä tekee mittarista huomattavasti luotettavamman kuin pelkät pisteet per ottelu.
ORtg heijastaa useita tekijöitä: heittotarkkuutta, pallonmenetyksiä, hyökkäyslevypalloja ja vapaaheittojen määrää. Korkea hyökkäysrating voi syntyä tehokkaasta kolmen pisteen heittämisestä, vahvasta korille ajamisesta tai hyvästä pallonhallinnasta. Pelkkä luku kertoo lopputuloksen, mutta taustalla olevat tekijät selittävät syyn.
Vuonna 2026 ORtg on keskeinen osa joukkueiden vertailua, mutta sen tulkinnassa on huomioitava otoskoko ja vastustajien taso. Lyhyet heittojen onnistumisputket voivat vääristää lukemaa. Siksi pidempi ajanjakso antaa realistisemman kuvan hyökkäyksen tasosta.
Kaksi joukkuetta voi saavuttaa saman ORtg-arvon täysin eri pelityyleillä. Toinen voi perustaa hyökkäyksensä korille ajamiseen ja vapaaheittoihin, toinen kolmen pisteen heittoihin. Tyyli vaikuttaa siihen, miten joukkue pärjää tiettyä puolustusta vastaan.
On myös tärkeää huomioida ottelun tilanne. Suuret voitot tai tappiot voivat nostaa tai laskea ORtg-lukua keinotekoisesti. Jos mahdollista, tarkastele tilastoja ilman niin sanottua roskaminuuttia, jolloin ratkaisu on jo selvä.
Yksilötasolla ORtg ei kerro koko totuutta pelaajasta. Pelaajan rooli, käyttöaste ja joukkueen rakenne vaikuttavat voimakkaasti lukemaan. Korkea tehokkuus pienellä vastuulla ei ole sama asia kuin korkea tehokkuus suurta roolia kantaen.

Defensive rating mittaa, kuinka monta pistettä joukkue päästää 100 pallonhallintaa kohden. Mitä pienempi luku, sitä parempi puolustus. Mittari poistaa tempon vaikutuksen ja mahdollistaa tasapuolisen vertailun eri joukkueiden välillä.
DRtg on kuitenkin herkempi vaihtelulle kuin ORtg, koska vastustajan heittoprosentit vaihtelevat. Joukkue voi puolustaa hyvin mutta kohdata poikkeuksellisen kuuman heittoputken. Siksi pelkkä sijoitus rankingissa ei aina kerro koko totuutta.
Puolustuksen arvioinnissa kannattaa tarkastella levypallopelaamista, pallonriistoja ja vastustajan heittopaikkojen laatua. Jos joukkue rajoittaa korille ajot ja vapaaheitot mutta vastustaja osuu vaikeista heitoista, tulos voi ajan myötä tasoittua.
Tarkista vastustajien taso. Kova otteluohjelma voi nostaa päästettyjen pisteiden keskiarvoa ilman, että puolustus on heikko. Vastaavasti heikko vastus voi parantaa lukemaa liikaa.
Tarkastele heittoprofiilia. Jos joukkue sallii paljon korin alta tulevia yrityksiä ja vapaaheittoja, puolustuksen perusrakenne on todennäköisesti ongelmallinen. Jos taas se pakottaa vastustajan vaikeisiin heittoihin, mutta prosentit ovat hetkellisesti korkeita, tilanne voi korjaantua.
Kiinnitä huomiota siirtymäpuolustukseen ja levypalloihin. Nämä osa-alueet ratkaisevat usein, pysyykö puolustus tasaisena myös vierasotteluissa ja pudotuspeleissä. Kun nämä perusasiat ovat kunnossa, DRtg heijastaa todennäköisemmin todellista tasoa.